Mitä ympäristötaide on?
Ympäristötaide
on avointa ja kantaa ottavaa taidetta.
Hakurin
mukaan ympäristötaiteen yksi tehtävä on monimerkityksisyyden
luominen. Ympäristötaide voi toimia julkisena muistutuksena siitä,
että maailmaa voi ajatella monella eri tapaa. Taiteessa on jotain
sellaista, jota ei voi sanoin määritellä yksiselitteisesti.
(Naukkarinen, 45.)
Ympäristötaiteella
on aina jotain kerrottavaa, merkittävää sanottavaa, joka saa
ajatukset ja tunteet liikkelle. Sen tehtävänä on saada ihmiset
ajattelemaan, että ympäristössä lähes mikä tahansa ansaitsee
ajoittain yhtä perusteellisen ja tarkan tarkastelun kuin taideteos.
Taiteilija ikään kuin ohjaa tarkkaavaisuutemme ja huomiomme
tietynlaisiin kohteisiin ja niiden tarkkuuslähestymiseen.
(Naukkarinen, 54.)
Ympäristötaide
on kriittistä ja se voi kyseenalaistaa, olla eri mieltä ja jopa
epävarma. Se on elämyksellistä. Ympäristötaiteessä jopa
fyysiselle tuntemukselle on hyvät edelletykset, sillä siinä
muokataan usein suuria tiloja, jotka vaikuttavat kaikkiin aisteihin.
(Naukkarinen, 66.)
Klemola
puhuu Edmund Husserlin kehittämästä fenomenologisesta metodista,
joka on keino tutkia oman tietoisuuden rakenteita. Metodin ja
harjoittelun avulla pystytään keskittyä sekä mentaali puolen
lisäksi nimenomaan kehon kuuntelmiseen. Tietoinen kokemus voi olla
hyvinkin kehollinen. Toisaaltaalta syntyy kokemus intuitiivisen
tiedon synnystä, luovan, taiteellisen toiminnan yhdestä
perusmekanismista. (Klemola, 46-48.)
Emmanuel
Levinas puhuu salaisuuden kokemisesta, mikä voi avautua luonnossa,
esteettisessä kokemuksessa pakottaen pysähtymään ja vain
katsomaan. Taiteilijat käyttävät tätä tekniikkaa tietoiseti. He
antavat maiseman pysäyttää itsensä ja pyrkivät katsomaan sitä
eri näkökulmista irroittaaseen mielen tavanomaisesta
ajatustottumuksesta. Tästä kokemuksesta voi tehdä taideteoksen,
maalaten, tanssien tai muokaten ympäristöään. (Klemola, 71.)
Lähteet
Klemola
Timo, 2004. Taidon filosofia- filosofinen taito.
Naukkarinen
Ossi, Ympäristön taide.
Flaneerauskävely
Nauti kauniista ilmasta ja kaupunkimaisemasta kävelyn merkeissä. Ota mukaasi kamera ja tarkastele kaupunkia luontolinssin läpi. Kiinnitä huomiota luonnonelementteihin kaupungissa ja anna niiden johdattaa kävelyäsi eteen päin. Valokuvaa kiinnostavat luontokohteet osana kaupunkia. Miten luonto ja kaupunki yhdistyvät toisiinsa? Miltä kaupunki näyttää puiden ja pensaiden ympärillä? Minkälainen vaikutus luonnonelemanteillä on kaupungin luonteeseen ja esteettisyyteen?
Paikkakävely
Kotipaikkakunta
- Tuttu ja turvallinen, monen vuoden aikainen lapsuuden koti
- Sisältää paljon niin iloisia kuin surullisiakin muistoja
- Tunteita herättäviä paikkoja, tiloja ja maisemia
- Tuttuja ihmisiä, reittejä ja "salaisia" oleskelutiloja
" Vieras paikkakunta"
- Ei tunnu vielä kodinta
- Asuinpaikka, mutta silti vieraan tuntuinen
Epäpaikkakävely
Tilakävely
Kuuntelukävely
Ennen liikkeelle lähtöä keskityn kuuntelemaan tasaista huminaa, jonka rikkoo opettajan ääni ja lokkien kiljunta. Autot liikkuvat parkkipaikalla, moottorin hurina ja renkaiden kosketus hiekkaiseen asvalttiin kuuluuvat selvästi. Otan ensimmäisen askeleen, hiekka narisee kengänpohjien alla, askeleet tömähtävät puuportaisiin. Ilmastoinnin huminaa kuuluu rakennuksen katolta ja ympärillä kävelevien ryhmäläisten askeleet erottuvat toisistaan. Rekka huristaa ohitsemme äänekkäästi. Tasoristeykseen pysähtynyt auto lähtee liikkeelle, kiihdytyksen ja jarrutuksen äänet erottuvat voimakkaasti. Liikenne valot antavat meille luvan piippauksien kautta tien ylitykseen ja pyörä suhahtaa ohitsemme. Ovi narisee auetessaan ja mies astuu kadulle. Auton ovet paukahtelevat auki ja kiinni ihmisten parkkeeratessa autojaan kadun varrelle. Naakat ja varpuset laulavat ympärillämme. Kuuluu keskustelua ja lahkeiden suhinaa kunnes pysähdymme.
Tuntokävely
- Miltä eri materiaalit tuntuvat jalkasi alla? Entä kädellä kosketettuna?
- Tuntokävelyn avulla avautuvat aivan erilaiset havainnoit ympäristöstä. Liian usein keskitytään vain siihen, mitä nähdään ja unohdetaan tuntoaisti lähes kokonaan. Mitäs jos lomamatkalla maisemakuvauksen lisäksi koskettaisit rantahiekkaa, kiviä, palmunlehtiä sekä kuumaa tiekivetystä ja näin avartaisit matkakokemustasi?
- Tuntokävely soveltuu loistavasti opetuskäyttöön. Sen avulla ympäristön havainnointi saa uusia ulottuvuuksia. Kävely voidaan integroida esim. osaksi ympäristö- ja luonnontieteiden tunteja. Sammal- ja kasvilajeihin voidaan tutustua luontokävelyllä keskittyen siihen, miltä kasvit näyttävät ja tuntuvat. Kerrossammal tuntuu kädessä karhunkynsisammalta selvästi pehmeämmältä
Reittikävelystä kipsireliefiksi
Poimi kaupunkikävelyreitiltä
kiinnostavia muotoja ja symboleja. Työstä kiinnostavin muoto kävelyn jälkeen
saveen. Tee savimuotille reunat, jotta siihen voidaan kaataa kipsivalos.
Tee kipsivalos suhteessa 1 osa vettä 2 osaa kipsijauhoa. Kipsijauho
ripotellaan viileään veteen Anna kipsijauhon imeytyä veteen hetki,
sekoita, koputa astian reunoja, jotta seokseen ei jää ilmakuplia. Kaada
sekoitettu kipsivelli savimuottiin. Laita ripustuskoulkku sinkitystä
rautalangasta. Anna kovettua 15 min - 1 h. Irrota savi ja laita
roskiin. Kipsityö kuivuu lopulliseen muotoonsa n. viikossa.
- Kipsi- ja savityöskentely sopii erinomaisesti kolmiulotteisten muotojen jäljittelyyn
- Hyvä tapa jatkaa työskentelyä kävelyllä kohdattujen muotojen parissa
- Menetelmä integroitavissa moniin aineisiin ja aiheisiin historiasta matematiikkaan
Ääniä
ja ystävyyttä -kävelysovellus
Kävelyluentoja
voi integroida moniin eri aineisiin niiden moniaistisuuden ja lähes
rajattomien sovellus mahdollisuuksien ansiosta. Kävelyluennoilla
voidaan painottaa eri aistihavaintoja sekä kiinnittää huomio
moniin eri asioihin. Kuuntelukävely on oiva tapa havainnoida
ympäristöä kaupungin äänekkäästä elämästä metsän rauhaan.
Seuraava kävelyprosessi on sovellus kuuntelukävelystä.
Kävelyn
tavoitteena on ympäristön tarkka havainnointi ja aistiminen kuulon
sekä hajuaistin avulla. Oppilaat työskentelevät pareittain niin,
että toisella oppilaista on silmät peitettynä koko kävelyn ajan.
Toinen parista ohjaa kävelyä. Silmien peittämisellä kuuloaisti
vahvistuu luonnostaan näköaistin jäädessä pois käytöstä. Näin
ollen oppilaat automaattisesti reagoivat voimakkaammin ääniin ja
hajuihin ympärillään. Kävelyn tarkoituksena on ympäristön
havainnoinnin lisäksi tutustua toiseen luomalla luottamussuhde
kävelyn ohjaajan ja ohjatun välille. Kävely toimii loistavana
tutustumisleikkinä esimerkiksi uuden lukuvuoden alkaessa.
Kävely
voidaan toteutetaan oppilaille tutussa ympäristössä, rajatulla
alueella, esimerkiksi koulun pihalla tai tutussa lähimetsässä.
Alueen tulee olla tarpeeksi aukea, jotta oppilaat pysyvät opettajan
näköetäisyydellä. Ohjaava oppilas saa valita alueen rajoissa
reitin, jonka kulkee luokkatoverinsa kanssa. Kävelyn aikana oppilaat
pysähtyvät ja hiljentyvät kolmesta viiteen eri kohtaan
kuuntelemaan ympäristön ääniä.
Alueella
on oppilasryhmän koosta riippuen 5-10 ”työpistettä”, joista
löytyvät liidut, A3 kokoinen valkoinen paperi sekä
piirustusalusta. Viimeisellä pysähdyskerralla kävelyn ohjaaja
valitsee pysähdyspaikaksi työpisteen, jossa ohjattu oppilas pääsee
piirtämään kuulemansa äänet liiduilla suurelle paperille silmät
sidottuina. Oppilas pääsee ilmaisemaan äänet, tuoksut sekä oman
tunnetilansa kuvallisesti näkemättä ympäristöään ja paikkaa,
jossa sen toteuttaa. Jotta ohjattu oppilas tietää millä värillä
milloinkin piirtää tulee parin kommunikaatio toimia hyvin.
Harjoitusta ollaan voitu parien kanssa toteuttaa jo aiemmin
sisätiloissa, jotta ohjaus ulkona toimii sujuvasti. Piirustuksen
valmistuttua ohjattu oppilas saa poistaa huivin silmiltään, ihailla
teostaan sekä vaihtaa roolinsa ohjaajaksi.
Äänistä
tehtyjen teosten pohjalta voidaan työskentelyä jatkaa esimerkiksi
äidinkielen tunneilla kirjoittamalla kokemuksesta runo tai kuvaus.
Tehtyä teosta voidaan jatkaa myös kuvataiteen tunneilla maalaamalla
esimerkiksi kuvaus maisemasta, jossa äänet on kuultu. Oppilaiden
teoksista ja runoista tai kuvauksista saadaan koottua sarjoja, jotka
voidaan koota näyttelyksi kaikkien nähtäväksi koulun tiloihin.
